Olen istunut tässä jo pitkän tovin, hymyillen ja kauniita kappaleita hyräillen. Olen tanssahdellut kahvinkeittimelle keinuvin lantein ja hymyillyt. Tämä lokakuinen aamu on ollut täydellisesti onnellisuuden hallussa, positiivisuus ja iloisuus on ollut ystävänäni. Yksinäisyys ei ole minua haitannut, minusta on mukavaa olla yksin. Saan olla rauhassa ihanassa yöpaidassani, ja täyttää karmivan hiljaisuuden juuri sillä musiikilla mitä tahdon kuunnella. Ja oi, se soi kovaa. Kuuloni puolesta pelkään, milloin tärykalvoni halkeavat, mutta mieleni kiittää.
Mutta ilman musiikkia tämä aamu olisi todennäkösesti painajainen. Yksinäinen, viileä talo. Kellojen tikitys ainoana äänenä minun tasaisen hengitykseni kanssa. Pienet rasahdukset vanhassa talossa. Painostava hiljaisuus saa minut hulluksi. Rakastan musiikkia, koska se peittää alleen kaikki ne ajatukset joita en tahdo ajatella, se peittää alleen mieleni mustuuden ja yksinäisen mieleni huutavan kaipauksen. Kaunis uneni, jossa viivyin ihanissa hetkissä ihmisen kanssa, joka nytkin on liian kaukana, kummittelee mielessäni. Villisti hakkaava sydämeni toivoo suloisen uneni olleen totta, rakastunut sieluni muistaa jokaisen kosketuksen. Niin unestani, kuin oikeasta elämästäni.
Hiljaisuus on loputtoman pitkältä tuntuva vankilatuomio. Se rikkoo ja repii, se raastaa ja satuttaa. Ajatukset sisällä ottaa vallan, yrittää täyttää äänien puutteen jollain omalla kieroutuneella tavallaan. Kun on nuori naisenalku, oman pään sisällä ei ole enää mukava olla liian pitkiä aikoja. Pääni täyttyy ajatuksista, jotka huutavat minulle ilkeitä asioita, asioita jotka saavat minut itkemään.
Joten rikon tämänkin hiljaisuuden musiikilla. Laulan ja tanssin, koska ajatukseni ovat loitolla, kaukana taikaraivoni kaukaisimmassa sopukassa. Minun ei tarvitse pelätä, milloin suru ottaa vallan, koska ei ole hiljaista. Vihaan hiljaisuutta.
Paitsi hänen kanssaan. Hänen kanssaan
hiljaisuudesta tulee siedettävää, hänen kanssaan
hiljaisuus ei pelota. Hänen kanssaan ajatukseni
jättävät minut rauhaan. Hänen kanssaa onnellisuuteni
ei ole pelkkä tyhjä harha.
Hänen kanssaan hymyni saa merkityksen.
Hänen kanssaan sydämeni saa uuden rytmin.
Joka samaan tahtiin pamppailee,
kuin hänen sydämmensä rauhallinen rytmi.
Hänen kanssaan olen turvassa.
Mutta nyt olen yksin tyhjässä talossa.
Tulisitko luokseni jos pyytäisin?
Pelastaisitko laivani jos uppoaisin?
Veisitkö minut kanssasi taivaisiin?
